harakka
substantiivi
-
lintulaji
Harakka on yleinen kaupungeissa.
Taivutus
yks. nom. harakka, yks. gen. harakan, yks. part. harakkaa, yks. ill. harakkaan, mon. gen. harakoiden harakoitten harakkojen harakkain, mon. part. harakoita harakkoja, mon. ill. harakkoihin harakoihin.
harakka
-
mustavalkoinen variksiin kuuluva lintu (takso|Pica|pica) jolla on yksivärisen vihreähohtoinen, 20–30 cm pitkä pyrstö
-
ortodoksisten vaimojen venäläisperäinen päähine, sorokka
-
humoristinen|leikkimielinen|arkikieltä ihminen, joka on kaikenlaisen kiiltävän bling-blingin perään
-
(lähinnä monikossa) harakoitten suvun (takso|Pica|*) laji tai yksilö
Etymologia
"Suomalainen sana
saraka, baltialainen (latvia, liettua, muinaispreussi) tai slaavilainen (puola, venäjä); sukulaissanat viro harakas, karjala harakku, liettua sarka, venäjä soroka. Englanniksi magpie
Katso myös: varislintu, käkättää, säksättää, keikkua
Esimerkit
Harakka lensi pihan yli.
Harakat ovat älykkäitä lintuja.
Puu täyttyi harakoista aamulla.
Käännökset
Slangisanakirja
-
tyttö
Sanonnat
"Jos harakka kävelee vappuna hangella, se tarkoittaa, että on lunta maassa."
Riimisanakirja
harakka rimmaa näiden kanssa:
meriharakka, lapinharakka, pyryharakka, tarakka
Läheisiä sanoja
harakanpesä, harakanvarvas, harakiri, harakka, harakkamylly, haralla