keikkua

verbi

1. heilahdella vaakasuoraan edestakaisin

   Puunoksa keikkui tuulessa.

Taivutus

yks. nom. keikkua, yks. gen. keikun, yks. part. keikkui, yks. ill. keikkuisi, mon. gen. keikkukoon, mon. part. keikkunut, mon. ill. keikuttiin.

keikkua

verbi

1. heilua, heilahdella

Etymologia

Alun perin 'keinahdella', kuvaa edestakaista liikettä tai huojuvaa asentoa.

Katso myös: kallistella, kiikkua, kieppua

Synonyymisanakirja

keikkua

1. kiikkua, kääntyä, hyppiä, keinua, kallistella, huojua, heilua.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Keinu keikkuu hitaasti tuulessa.
Hän tykkää keikkua vanhassa nojatuolissa.
Puu keikkui vaarallisesti myrskyssä.

Käännökset

Slangisanakirja

• flengaa: keikkua / roikkua puunoksilla / hypätä : Flengailtii niinku Tartsan ja Cheetah.

Riimisanakirja

keikkua rimmaa näiden kanssa:

kiikkua, liikkua, roikkua, rikkua

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

keikkamatka, keikkamuusikko, keikkatyö, keikkua, keikunta, keikutella