keikkua

verbi

  1. Heilahdella (äkillisesti) puolelta toiselle, edestakaisin, ylös alas, keikahdella, keinahdella, kiikkua, vaappua, poukkoilla, hyppelehtiä.
    Esimerkiksi: Keikkua köydessä. Päässä keikkui hilpeästi uusi hattu. Reppu keikkuu selässä. Keikkuvat rattaat. Keikkuva tuoli. Aalloilla keikkuva vene. Arkikielessä, arkikielinen
    Esimerkiksi: Pitkään suosikkitilastojen kärjessä keikkunut iskelmä.

  2. tasapainoilla jossakin korkealla.
    Esimerkiksi: Puussa keikkuva harakka. Pois lapset ikkunalta keikkumasta!

  3. liehua, pyöriä, heilua, touhuta.
    Esimerkiksi: Keikkua jonkun kannoilla. Keikkua valveilla yökaudet.

Katso myös: kallistella, kiikkua, kieppua

Taivutus

1. inf. keikkua, akt. ind. prees., yks. 1. keikun, akt. ind. imperf., yks. 3. keikkui, akt. kond. prees., yks. 3. keikkuisi, monikossa: akt. imperat. prees., yks. 3. keikkukoon, monikossa: akt. 2. partis. keikkunut, monikossa: pass. imperf. keikuttiin.

Synonyymisanakirja

keikkua

  1. kiikkua, kääntyä, hyppiä, keinua, kallistella, huojua, heilua.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Käännökset

englanti rock
bob around
pitch

Slangisanakirja

  • flengaa: keikkua / roikkua puunoksilla / hypätä : Flengailtii niinku Tartsan ja Cheetah.

Riimisanakirja

keikkua rimmaa näiden kanssa:

kiikkua, liikkua, roikkua, rikkua

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

keikkamatka, keikkamuusikko, keikkatyö, keikkua, keikunta, keikutella


Ehdota määritelmää