tuikkia

verbi

[ˈt̪uikːi.ɑˣ]

  1. Varsinkin valosta: välkähdellä, tuikahdella, tuikehtia, välkkyä, vilkkua.
    Esimerkiksi: Tähdet tuikkivat taivaalla. Ikkunasta tuikkiva kodikas valo. Kuvakielessä, kuvallisesti, kielikuva:
    Esimerkiksi: Silmät tuikkivat naurua.

  2. pistellä, tökkiä.
    Esimerkiksi: Tuikkia neulalla reikiä paperiin.

Katso myös: tuikkaa, tuikehtia, tuikahdella, tuikuttaa, vilkkua

Taivutus

1. inf. tuikkia, akt. ind. prees., yks. 1. tuikin, akt. ind. imperf., yks. 3. tuikki, akt. kond. prees., yks. 3. tuikkisi, monikossa: akt. imperat. prees., yks. 3. tuikkikoon, monikossa: akt. 2. partis. tuikkinut, monikossa: pass. imperf. tuikittiin.

Synonyymisanakirja

tuikkia

  1. vilkkua, loistaa, kimmeltää, kajastaa, hohtaa, välkkyä.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Käännökset

englanti twinkle
wink
glimmer
ranska briller, émettre une lueur
puola migotać
venäjä мерца́ть impf, сия́ть impf, мерца́ть, мерцать
ruotsi tindra, glimma, blänka, glänsa, glittra, skina
saksa glimmern
romania scânteia

Esimerkit

"Täytyi sytyttää toinen tulitikku, joka kuitenkin meni kiireessä poikki, ja vasta kolmas alkoi taas tuikkia siniliekkinä."

Riimisanakirja

tuikkia rimmaa näiden kanssa:

luikkia, puikkia, ruikkia

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

tuikinta, tuikkaa, tuikkaus, tuikkia, tuikku, tuikkukynttilä


Ehdota määritelmää