ruikkia

verbi

  1. Ruiskia.
    Esimerkiksi: Koiranpentu ruikki [= virtsasi] pitkin nurkkia.

Taivutus

1. inf. ruikkia, akt. ind. prees., yks. 1. ruikin, akt. ind. imperf., yks. 3. ruikki, akt. kond. prees., yks. 3. ruikkisi, monikossa: akt. imperat. prees., yks. 3. ruikkikoon, monikossa: akt. 2. partis. ruikkinut, monikossa: pass. imperf. ruikittiin.

Käännökset

Riimisanakirja

ruikkia rimmaa näiden kanssa:

luikkia, puikkia, tuikkia

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

ruijalainen, ruijanpallas, ruikata, ruikkia, ruikuttaa, ruikuttaja


Ehdota määritelmää