ruikata

verbi

  1. Ruiskauttaa.
    Esimerkiksi: Ruikkasi pitkän syljen.

Taivutus

1. inf. ruikata, akt. ind. prees., yks. 1. ruikkaan, akt. ind. imperf., yks. 3. ruikkasi, akt. kond. prees., yks. 3. ruikkaisi, monikossa: akt. imperat. prees., yks. 3. ruikatkoon, monikossa: akt. 2. partis. ruikannut, monikossa: pass. imperf. ruikattiin.

Käännökset

Riimisanakirja

ruikata rimmaa näiden kanssa:

huikata, luikata, suikata, tuikata

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

ruhtinatar, ruijalainen, ruijanpallas, ruikata, ruikkia, ruikuttaa


Ehdota määritelmää