ots
ots
-
loppu (syn. lõpp)
-
pää, loppupää (syn. lõpuosa; otsik'')
-
jonkin uloin osa, nokka
-
kärki, pää (syn. teravik); alku
-
(matka kahden pisteen välillä) väli, pätkä
-
puhekieli työtilaisuus jms.
-
(merimiesten kielessä) laivan kiinnitysköysi
-
anatomia otsa +luokka|et|ruumiinosa
Esimerkkejä ots sanan käytöstä:
algus ja ots – alku ja loppu
Suhkur on otsa saanud. – Sokeri on päässyt loppumaan.
Ravimid on otsas. Ma pean apteeki minema. – Lääkkeet ovat lopussa. Minun pitää mennä apteekkiin.
linna teises otsas – kaupungin toisessa päässä
otsast otsani – päästä päähän
ora otsas vorsti küpsetada – paistaa makkaraa tikun nokassa
kivi otsas – kiven nokassa, kiven päällä, kivellä
mätta otsas – mättään nokassa, mättäällä
Niidi ots ei mahtunud nõelasilmast läbi. – Langan kärki ei mahtunut neulansilmästä läpi.
Ma tahan kõige otsast alustada. – Haluan aloittaa kaiken alusta.
Liittyvät sanat: otsa, otsaharja, otsahius, otsake, otsakihara, otsalamppu.
Käännökset
englanti |
tip, point end (sv-noun-form-def-gen) |
Slangisanakirja
-
otsaa: uskallusta / rohkeutta / julkeutta : Jo on jätkällä otsaa tulla viel tänne takas!
-
otskaa: olla kyydissä
-
otskaa: ajaa, esim raitiovaunulla
-
rubari: otsikko
Läheisiä sanoja