kunto

Fyysinen tai henkinen kelpoisuus, valmius johonkin, kyvykkyys, (hyvä) tila
käyttö-, toimintakelpoisuus, laatu.
Esimerkiksi: Ihmisen ruumiillinen, henkinen kunto. Urheilijan kunto. Hampaiden kunto. Asunnon, tien kunto. Nousu-, huippukunto. Hoitaa, kohentaa kuntoaan lenkkeilyllä. Kunto paranee, huononee. On vielä hyvässä kunnossa hyväkuntoinen
(ihmisistä:) terve, voimissaan
(esineistä:) ehjä, käyttökelpoinen tms. Talo on huonossa kunnossa huonokuntoinen, ränsistynyt, rappeutunut. Ovatko asiasi kunnossa [= järjestyksessä] ? Panna, saada jokin kuntoon.

Sanan alkuperä

suomalais-ugrilainen kantakieli kunce; sukulaissanat pohjoissaame gudda (hyöty). Englanniksi honor, order

Katso myös: kunnossa, kuntoon, kuntoisuus, umpihankihiihto, kuntokoulu

Taivutus

yks. nom. kunto, yks. gen. kunnon, yks. part. kuntoa, yks. ill. kuntoon, monikossa: mon. gen. kuntojen, monikossa: mon. part. kuntoja, monikossa: mon. ill. kuntoihin.