koura
koura
substantiivi
-
pivo, kämmen ja sormet yhtenä kokonaisuutena jonkin vastaanottamiseen tai poimimiseen yhdellä kädellä, käden kämmenpuoli
-
kookas, vahvaotteinen käsi
-
jonkin laitteen osa, jolla tartutaan esineisiin ja siirretään niitä
-
kuva kuvaa jonkin armoilla olemista; jostakin kärsimistä
Esimerkkejä koura sanan käytöstä:
Kivet kääntyvät kangella tai paljain kourin, kun on voimaa ja riuskat otteet.
Koura tarttuu puuhun, terä katkaisee sen, tiltti kallistuu ja koura avautuu kun puu siirretään pinoon.
joutua sensuurin 'kouriin'
olla taudin 'kourissa'
Eikä päästä parkumalla Tuonen 'kourista' kovista. (Matti Hukkanen: Holhoomisesta|Köyhäin Holhoomisesta)
Sanan alkuperä
suomalais-ugrilainen kantakieli kopra. Englanniksi fist
Katso myös: pivo, känsäkoura, jäntevä, lapa
Liittyvät sanat: näppi
Käännökset
Riimisanakirja
koura rimmaa näiden kanssa:
rautakoura, mämmikoura, kuolleenkoura, ankkurinkoura, känsäkoura
Läheisiä sanoja
kouluvuosi, kouluväki, kouluväkivalta, koura, kouraantuntuva, kouraantuntuvasti