kimalle
substantiivi
-
hohtavuus, välkkynä tai säihke
Järven pinnalla näkyi auringon kimalle.
Taivutus
yks. nom. kimalle, yks. gen. kimalteen, yks. part. kimalletta, yks. ill. kimalteeseen, mon. gen. kimalteiden kimalteitten, mon. part. kimalteita, mon. ill. kimalteisiin kimalteihin.
Synonyymisanakirja
kimalle
-
kajo, kiilto, pintaväreily, välkyntä.
Esimerkit
Kimallus vedestä heijastui kauniisti.
Timantit kimalsivat kirkkaasti vitrinessä.
Hänen korvakorunsa kimaltelivat valossa.
Käännökset
Valitse kieli▼
afrikaansalbaniaarabiabulgariaenglantiespanjagaliciaHaitian Creolehepreahindihollantiiiriindonesiaislantiitaliajapanijiddiškatalaanikiinakoreakreikkakroatiakymrilatvialiettuamakedoniamalaijimaltanorjapersiaportugalipuolaranskaromaniaruotsisaksaserbiaslovakiasloveniaswahilitagalogtanskathaitsekkiturkkiukrainaunkarivalkovenäjävenäjävietnamviro
Riimisanakirja
kimalle rimmaa näiden kanssa:
laidemmalle, pohjemmalle, rannemmalle, pinnemmalle, reunemmalle, vasemmalle, takavasemmalle, etuvasemmalle, talvemmalle
Läheisiä sanoja
kimalainen, kimalaiskuoriainen, kimalaispesä, kimalle, kimallella, kimallus