rikkua

verbi

1. olla epäjärjestyksessä tai epäkunnossa

   Tietokone voi alkaa rikkua, jos sitä ei huolleta.

Taivutus
yks. nom. rikkua • yks. gen. rikun • yks. part. rikkui • yks. ill. rikkuisi • mon. gen. rikkukoon • mon. part. rikkunut • mon. ill. rikuttiin

Synonyymisanakirja: rikkua

rikkua

1. rikkoutua.

Katso synonyymisanakirja

Esimerkit: rikkua

Hän ei halua rikkua sääntöjä.
Voisitko varoa.

Riimisanakirja: rikkua

rikkua rimmaa näiden kanssa:

1. keikkua , kiikkua , liikkua , roikkua...

Katso riimisanakirja

Käännökset: rikkua

rikkua englanniksi

• puhekieltä To break.

Katso rikkua

Kommentit

Läheisiä sanoja

rikkouma
rikkoutua
rikkoutuma
rikkua
rikkumaton
rikkuri