onnellisuus

onnellisuus

substantiivi

  1. (filosofia), (psykologia) mittapuu, jolla ihminen arvioi myönteisesti elämänsä laadun tarkastellessaan elämäänsä kokonaisuudessaan

Mainittu sivuilla

autuus
ilo
onni

Synonyymisanakirja: onnellisuus

onnellisuus

  1. onni, iloisuus, autuus, ilo.

Katso synonyymisanakirja

Riimisanakirja: onnellisuus

onnellisuus rimmaa näiden kanssa:

  1. globaalisuus, feodaalisuus, ideaalisuus, irreaalisuus, adverbiaalisuus, aksiaalisuus, sosiaalisuus, asosiaalisuus, epäsosiaalisuus, spatiaalisuus...

Katso riimisanakirja

Käännökset: onnellisuus

onnellisuus englanniksi

eudaemonia, eudaimonia, bonheur, blitheness, happiness

Katso onnellisuus englanniksi

ranska
bonheur (m)

saksa
Glück, Glücklichkeit (f)

kreikka
ευτυχία (f), χαρά (f)

unkari
boldogság

italia
felicità (f), gioia (f), allegria (f)

latina
laetitia (f), gaudium, felicitas (f)

puola
szczęście, radość (f)

romania
bucurie (f), fericire (f)

venäjä
сча́стье, ра́дость (f)

ruotsi
lycka, glädje, fröjd

Kommentit

Liittyvät kysymykset

Mitä onnellisuus on?
Onko onnellisuus substantiivi?

Läheisiä sanoja

onnellisesti
onnellistaa
onnellistuttaa
onnellisuus
onnellisuuspilleri
onnenaika