onnenaika

substantiivi

1. elämänvaihe, jossa koetaan onnea

   Lapsuus oli hänelle onnenaikaa.

Taivutus

yks. nom. onnenaika, yks. gen. onnenajan, yks. part. onnenaikaa, yks. ill. onnenaikaan, mon. gen. onnenaikojen onnenaikain, mon. part. onnenaikoja, mon. ill. onnenaikoihin.

Synonyymisanakirja

onnenaika

1. kultakausi.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Kevät on monille uuden onnenaika.
Häät merkitsivät uutta onnenaikaa pariskunnalle.
Onnenaikaa ei kannata ohittaa.

Käännökset

Riimisanakirja

onnenaika rimmaa näiden kanssa:

vuodenaika, vuorokaudenaika, raskaudenaika, pakanuudenaika, nuoruudenaika, lapsuudenaika

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

onnellistuttaa, onnellisuus, onnellisuuspilleri, onnenaika, onnenapila, onnenhetki