sointu

substantiivi

  1. Useamman äänen muodostama harmonia

    Pianisti soitti kauniin soinnun.
Taivutus

yks. nom. sointu, yks. gen. soinnun, yks. part. sointua, yks. ill. sointuun, mon. gen. sointujen, mon. part. sointuja, mon. ill. sointuihin.

sointu

  1. musiikki harmonia

  2. musiikki sävelten samanaikaisen soinnin yhteisvaikutuksena syntyvä äänivaikutelma, yhteissointi

Etymologia

Peräisin verbistä 'soida', tarkoittaen myös harmonista ääniryhmää

Katso myös: murtosointu, soinnullinen, perussointu, nelisointu, kolmisointu

Liittyvät sanat: akordi , harmonia , konsonanssi , dissonanssi , sointi , yhteissointi

Synonyymisanakirja

sointu

  1. vire, sävel, akordi.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Tämä sointu tuo mieleeni kesän.
Opettelin kitaran perussoinnut.
Soitin lisäsi kappaleeseen uuden soinnun.

Riimisanakirja

sointu rimmaa näiden kanssa:

riitasointu, vokaalisointu, nelisointu, mollisointu, kolmisointu, duurisointu, murtosointu, perussointu, alkusointu

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

sointi, sointinen, sointiväri, sointu, sointua, sointuanalyysi