siunaus
substantiivi
-
Jumalan suojeluksen tai hyväksynnän pyyntö tai siunaus.
Ruoalle lausuttiin siunaus ennen ruokailua.
Taivutus
yks. nom. siunaus, yks. gen. siunauksen, yks. part. siunausta, yks. ill. siunaukseen, mon. gen. siunausten siunauksien, mon. part. siunauksia, mon. ill. siunauksiin.
siunaus
-
uskonto julki lausuttu toivomus, jonka voimalla pyritään saamaan yliluonnollisella tavalla jokin hyvä kohtaamaan nimeltä mainittua kohdetta, esimerkiksi henkilöä, paikkaa, eläintä tai esinettä
-
uskonto edellisen toteuttaminen, siunaaminen
-
uskonto rukous, joka sisältää siunaamisen
-
kuva asia, jonka vaikutuksesta seuraa jotakin hyvää
-
arkikieltä hyväksyntä
Esimerkkejä siunaus sanan käytöstä:
Sade on 'siunaus' kuivalle maalle.
Etymologia
"Johtuu kristillisestä käsitteestä
Katso myös: apostolinen, omainen, rukoilla, herra
Liittyvät sanat: kirous
Synonyymisanakirja
siunaus
-
rukous, benediktio, hyväksyntä, hyväksyminen.
Esimerkit
Avioliitto sai vanhempien siunauksen.
Hänellä on elämässään suuri siunaus.
Pienten asioiden siunaus on merkityksellinen.
Käännökset
englanti |
benison blessing mercy benediction |
romania | binecuvântare (f) |
venäjä | ми́лость (m) |
ruotsi | välsignelse |
Läheisiä sanoja
siunauksekas, siunauksellinen, siunauksellisuus, siunaus, siunauskappeli, siunaustilaisuus