ryhti

ryhti

substantiivi

  1. tapa, kuinka ihminen (tai asia) kannattelee itsensä

Katso myös: majesteettinen, ylväs, siveellinen, ylpeä, ponsi

Liittyvät sanat: habitus

Synonyymisanakirja

ryhti

  1. käytös, liikehdintä, arvokkuus, edustavuus, ulkonainen olemus, katsanto, olemus.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

"Suora, sotilaallinen ryhti."

"Se yö oli pitkä vasta! Tuli luokseni työmies tuollainen, jota taiturit maalaa ja etsaa: käsi puuskassa kantoi hän viittaansa, hymy suulla, ja ryhti grandezaa."

Riimisanakirja

ryhti rimmaa näiden kanssa:

vyyhti, lankavyyhti, ongelmavyyhti, köysivyyhti

Lisää riimejä

Ehdota määritelmää