rouskua

verbi

  1. Kovan ja hauraahkon aineen jatkuvan murtumisen aiheuttamasta äänestä.
    Esimerkiksi: Luu rouskui koiran hampaissa.

Katso myös: rousku, rouskahtaa

Taivutus

1. inf. rouskua, akt. ind. prees., yks. 1. rouskun, akt. ind. imperf., yks. 3. rouskui, akt. kond. prees., yks. 3. rouskuisi, monikossa: akt. imperat. prees., yks. 3. rouskukoon, monikossa: akt. 2. partis. rouskunut, monikossa: pass. imperf. rouskuttiin.

Käännökset

Riimisanakirja

rouskua rimmaa näiden kanssa:

louskua

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

rouskahtaa, rouske, rousku, rouskua, rouskutella, rouskuttaa


Ehdota määritelmää