puomi
substantiivi
-
Varrenomainen rakenne, joka liikkuu vaakasuorassa suunnassa, esimerkiksi nosturissa.
Nosturi kääntyi ja puomi laajeni kirkkaana horisonttiin.
Taivutus
yks. nom. puomi, yks. gen. puomin, yks. part. puomia, yks. ill. puomiin, mon. gen. puomien, mon. part. puomeja, mon. ill. puomeihin.
puomi
-
kulkuväylän sulkemiseen käytettävä, yleensä nouseva ja laskeva puu tai tanko
-
merenkulku aluksen rikiin kuuluva keulanpuoleisesta päästään nivelellä mastoon tuettu pyöröpuu
-
ratsastus esteratsastuksessa esteen yksittäinen puinen tanko; edellinen maassa käytettynä ratsastusharjoituksissa
-
puiden lauttauksessa käytetty pitkä jono päistään toisiinsa lenkeillä yhdistettyjä tukkeja, uittopuomi
-
varsi, johon voidaan kiinnittää esim. mikrofoni sen saamiseksi sopivalle etäisyydelle esittäjästä
Etymologia
Alun perin ruotsista 'bom'; tarkoittaa puista tai metallista rakennetta, joka voi toimia estenä.
buomi, germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat ruotsi bom. Englanniksi barrier
Katso myös: puomiliike, hevospuomi, rajapuomi, öljypuomi, puomivoimistelu
Liittyvät sanat: puksprööti
Esimerkit
Puomi estää ajoneuvojen pääsyn tielle.
Vartija avasi puomin kulkijalle.
Puomin takana alkoi pitkä jono autoja.
Käännökset
Läheisiä sanoja
puolustusvalmis, puolustusvalmius, puolustusvoimat, puomi, puomiliike, puominosturi