puhuminen

substantiivi

1. se, että puhutaan; keskustelu tai puhe.

   Puhuminen on tärkeä osa ihmisten välistä kommunikaatiota.

Synonyymisanakirja

puhuminen

1. kieli, puhe, puheviestintä, suullinen viestintä, puhuttu kieli, ääniviestintä.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Mitä tarkoittaa

Puhuminen on kielellinen ilmentymä, jossa yksilö käyttää ääntä ja sanoja kommunikoidakseen ideoita, tunteita ja tietoa muille. Se on keskeinen osa sosiaalista vuorovaikutusta ja ihmisten välistä kommunikaatiota. Puhuminen voi tapahtua monilla eri tasoilla, kuten arkisessa keskustelussa, virallisissa esityksissä tai taiteellisissa esityksissä. Puhumisen taito kehittyy yleensä lapsuudessa ja on tärkeä osa kielen oppimista ja sosiaalista kehitystä. Puhuminen voi myös sisältää ei-verbaalisia elementtejä, kuten äänenpainoa, rytmiä ja eleitä, jotka rikastuttavat viestintää.

Käännökset

Sanonnat

"Kaksi seikkaa ilmaisee heikkoutta – vaikeneminen silloin kun pitäisi puhua, ja puhuminen silloin, kun pitäisi vaieta (Persialainen)."

"Pahan puhuminen toisista on epärehellinen tapa kiittää itseään."

"Puhuminen on hopeaa, vaikeneminen on kultaa."

Riimisanakirja

puhuminen rimmaa näiden kanssa:

vatsastapuhuminen, kuminen, luminen, niukkaluminen, runsasluminen, vähäluminen, suuntautumistaipuminen, kommuuniasuminen, kerrostaloasuminen, palveluasuminen

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

puhujalava, puhujapönttö, puhumaton, puhumattomuus, puhunta, puhuri