penkka

penkka

substantiivi

  1. luonnon muovaama tai kaivaen tehty törmä, penkere, reuna

Sanan alkuperä

germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat ruotsi bank. Englanniksi bank, steep slope

Katso myös: penger

Liittyvät sanat: penger

Synonyymisanakirja

penkka

  1. kasa, keko, valli.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Slangisanakirja

  • penkkarit: penkinpainajaiset : Faija oli jo alkuillasta ihan pelti kii.

Riimisanakirja

penkka rimmaa näiden kanssa:

ojanpenkka, tienpenkka

Lisää riimejä

Ehdota määritelmää