penger

substantiivi

  1. Korotettu maavalli, joka ehkäisee eroosiota tai tulvia.

    Taloa suojasi vankka penger tulvavaaralta.
Taivutus

yks. nom. penkere penger, yks. gen. penkereen penkeren, yks. part. penkerettä pengertä, yks. ill. penkereeseen penkereen, mon. gen. penkereiden penkerien penkereitten pengerten, mon. part. penkereitä penkeriä, mon. ill. penkereisiin penkeriin penkereihin.

penger

substantiivi

  1. maa-aineksen muodostama valli, pato

  2. verraten jyrkkä törmä t. reuna; myös rinteessä oleva kapeahko tasanne

  3. pientare

  4. liikenne maantien laidassa, pientareen ulkopuolella sijaitseva, mahdollisesti kulkukelpoinen kapeahko alue, joka erottaa tien sitä ympäröivästä maastosta

Esimerkkejä penger sanan käytöstä:

'Penkereitä' rakennetaan viljelysmaiden kuivaamiseksi ja tulvavesiltä suojaamiseksi.

Istahdin ojan 'penkereelle' levähtämään.

Etymologia

germaanista alkuperää

Katso myös: penkere, pengermäinen, pengerrys, kiveys, pengertää

Liittyvät sanat: rinne

Synonyymisanakirja

penger

  1. alusta, perusta, piennar, valli, penkka.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Rautatie kulki pengerretyn alueen läpi.
Korkea penger suojasi taloja tulvalta.
Penger rakennettiin vakaaksi ja kestäväksi.

Slangisanakirja

  • Pengis: Pengerkatu (katu Hgin Kalliossa) : Pengis vitoses oli ennen slurkkila.

Riimisanakirja

penger rimmaa näiden kanssa:

suojapenger, rantapenger, tiepenger, jokipenger, tienpenger, laaksopenger

Lisää riimejä

Keskustelu

synonyymit: Penkere nimetön 25.4.2011

penger on hieno sana nimetön 9.1.2013