penger
substantiivi
-
Korotettu maavalli, joka ehkäisee eroosiota tai tulvia.
Taloa suojasi vankka penger tulvavaaralta.
Taivutus
yks. nom. penkere penger, yks. gen. penkereen penkeren, yks. part. penkerettä pengertä, yks. ill. penkereeseen penkereen, mon. gen. penkereiden penkerien penkereitten pengerten, mon. part. penkereitä penkeriä, mon. ill. penkereisiin penkeriin penkereihin.
penger
substantiivi
-
maa-aineksen muodostama valli, pato
-
verraten jyrkkä törmä t. reuna; myös rinteessä oleva kapeahko tasanne
-
pientare
-
liikenne maantien laidassa, pientareen ulkopuolella sijaitseva, mahdollisesti kulkukelpoinen kapeahko alue, joka erottaa tien sitä ympäröivästä maastosta
Esimerkkejä penger sanan käytöstä:
'Penkereitä' rakennetaan viljelysmaiden kuivaamiseksi ja tulvavesiltä suojaamiseksi.
Istahdin ojan 'penkereelle' levähtämään.
Etymologia
germaanista alkuperää
Katso myös: penkere, pengermäinen, pengerrys, kiveys, pengertää
Liittyvät sanat: rinne
Synonyymisanakirja
penger
-
alusta, perusta, piennar, valli, penkka.
Esimerkit
Rautatie kulki pengerretyn alueen läpi.
Korkea penger suojasi taloja tulvalta.
Penger rakennettiin vakaaksi ja kestäväksi.
Käännökset
Slangisanakirja
-
Pengis: Pengerkatu (katu Hgin Kalliossa) : Pengis vitoses oli ennen slurkkila.
Riimisanakirja
penger rimmaa näiden kanssa:
suojapenger, rantapenger, tiepenger, jokipenger, tienpenger, laaksopenger
Läheisiä sanoja
penetraatio, penetranssi, penetroida, penger, pengeristutus, pengerluiska
Keskustelu
synonyymit: Penkere nimetön 25.4.2011
penger on hieno sana nimetön 9.1.2013