monikko

  1. kielitiede nominin tai verbin luku, joka tarkoittaa vähintään kahta

  2. monikkomuoto.
    Esimerkiksi: Yksikkö ja monikko. Monikon nominatiivi. Monikon

  3. persoona.

Katso myös: pluraali, numerus, fakta, lasagne

Taivutus

yks. nom. monikko, yks. gen. monikon, yks. part. monikkoa, yks. ill. monikkoon, mon. gen. monikkojen monikoiden monikoitten, mon. part. monikkoja monikoita, mon. ill. monikkoihin monikoihin.

Synonyymisanakirja

monikko

  1. monikkomuoto.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Käännökset

englanti plural
ranska n-uplet (m), pluriel (m)
saksa Tupel, Plural (m), Pluralform (f)
puola krotka (f), liczba mnoga (f)
venäjä корте́ж (m) = kortɛ́ž, за́пись (f) qualifier record, ряд (m) qualifier row, строка́ (f) qualifier row, мно́жественное число́
ruotsi tupel, tipel, plural, pluralis
kreikka πληθυντικός (m)
italia plurale (m)
romania plural

Riimisanakirja

monikko rimmaa näiden kanssa:

sinfonikko, filharmonikko, miljoonikko, monimiljoonikko, kroonikko, ironikko

Lisää riimejä

Vastaukset Vastaukset.fi:ssä

I monikko?
Mikä on monikko?

Kysymykset Vastaukset.fi:ssä

Monikko sanasta gnu?
Mikä on i-monikko?
Mikä on monikko?
Mitä on runkon monikko?
Monikko muotoiset kunnannimet?

Keskustelu

Jätä kommentti

Läheisiä sanoja

monikertainen
monikielinen
monikielisyys
monikko
monikkomuoto
monikkomuotoinen