kuuro
kuuro
adjektiivi
-
sellainen, joka ei kuule; täysin kuulematon
-
kuva sellainen, joka ei kuuntele tai suostu kuuntelemaan hänelle osoitettua puhetta
Esimerkkejä kuuro sanan käytöstä:
Hän on täysin kuuro minun mielipiteilleni.
Sanan alkuperä
baltialainen (latvia, liettua, muinaispreussi); sukulaissanat viro kurt, liettua kurcias. Englanniksi deaf
Katso myös: kuuro (2), synnynnäisesti, umpikuuro, sadekuuro, kuurosokea
Liittyvät sanat: kuurottainen
Käännökset
Sanonnat
"Jos olet kuuro ja sokea, niin ainakin sinun äänesi toimii vielä."
"Potilas kuuro, muuten asiallinen."
"Siinä talossa vallitsee rauha, jossa mies on kuuro ja vaimo sokea."
"Taivaassa kuulen! Ludwig van Beethoven, saksalainen säveltäjä, kuuro, viimeiset sanat."
Riimisanakirja
kuuro rimmaa näiden kanssa:
raekuuro, sadekuuro, puolikuuro, lumikuuro, umpikuuro, ukkoskuuro, räntäkuuro
Läheisiä sanoja
kuurnita, kuurnittaa, kuurnitus, kuuro, kuuroittain, kuuroittainen
Kysymykset Vastaukset.fi:ssä