kuningas

(mon. genetiivi ylätyylissä, ylätyylisesti myös kuningasten) (suurehkon) monarkkisen valtion (kuningaskunnan) miespuolinen hallitsija.
Esimerkiksi: Ruotsin, Englannin kuningas. Kuningas Kaarle XVI Kustaa. Kruunata kuninkaaksi. Kuningasten kirjat kaksi Vanhan testamentin kirjaa. Kuvakielessä, kuvallisesti, kielikuva:
a. jossakin suhteessa mahtavimmasta, vaikutusvaltaisimmasta ihmisestä tai olennosta: herra, valtias.
Esimerkiksi: Koko pitäjän kuningas. Leijona, eläinten kuningas. Kuningasten kuningas (uskonnollisessa kielenkäytössä) Jumala.
b. jonkin alan huomattavimmasta edustajasta.
Esimerkiksi: Juoksijain kuningas Paavo Nurmi. Jalkapallokenttien kruunaamaton kuningas. Muotikuningas. Ravikuningas.
c. hyvin arvokkaana tai tärkeänä pidetystä esineestä tms.
Esimerkiksi: Viulu, soitinten kuningas. Kuningas jalkapallo. Kuningas alkoholi.
korttipelit kunkin maan kuvakorteista korkein.
Esimerkiksi: Hertta-, valttikuningas. Neljän kuninkaan kirja leikillisesti pelikortit.
šakissa: tärkein nappula, jonka asemasta pelin tulos riippuu.
Esimerkiksi: Musta(n), valkea(n) kuningas.

Sanan alkuperä

germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi) kuningaz; sukulaissanat viro kuningas, pohjoissaame gonagas, ruotsi konung. Englanniksi king

Katso myös: kruunaamaton, šakki, matti, majesteetti, kunkku

Taivutus

yks. nom. kuningas, yks. gen. kuninkaan, yks. part. kuningasta, yks. ill. kuninkaaseen, monikossa: mon. gen. kuninkaiden kuninkaitten kuningasten, monikossa: mon. part. kuninkaita, monikossa: mon. ill. kuninkaisiin kuninkaihin.