kohtu
kohtu
substantiivi
-
(elimistö) naaraspuolisilla nisäkkäillä oleva lihaksikas elin, jonka sisällä sikiö kasvaa ja kehittyy
-
murre kohtuu-, kohtuus
Sanan alkuperä
suomalais-permiläinen kokte; sukulaissanat viro koht (vatsa), pohjoissaame goattu (womb). Englanniksi womb
Katso myös: hystero-, keisarileikkaus, kohdunlaskeuma, sukupuolielin, metro
Liittyvät sanat: emä
Käännökset
Valitse kieli▼
afrikaansalbaniaarabiabulgariaenglantiespanjagaliciaHaitian Creolehepreahindihollantiiiriindonesiaislantiitaliajapanijiddiškatalaanikiinakoreakreikkakroatiakymrilatvialiettuamakedoniamalaijimaltanorjapersiaportugalipuolaranskaromaniaruotsisaksaserbiaslovakiasloveniaswahilitagalogtanskathaitsekkiturkkiukrainaunkarivalkovenäjävenäjävietnamviro
englanti |
womb venter |
ranska | utérus (m), ventre (m), qualifier archaic matrice (f), sein (m), entrailles (f)-p |
saksa | Mutterleib (m), Gebärmutter (f), Schoß (m), Uterus (m) |
Sanonnat
"Mitkä ovat kuukautiset? Kun siittiö ei löydä siemensyöksyä, niin kohtu tulee verenä ulos."
Läheisiä sanoja
kohtisuorasti, kohtsillään, kohtsiltään, kohtu, kohtusyöpä, kohtuudenmukainen
Kysymykset Vastaukset.fi:ssä