kirkua

verbi

  1. (kirun ym. heikkoasteiset muodot harvinainen, harvoin

  2. Katso: myös erikseen) huutaa korkealla, räikeällä, vihlovalla äänellä, kiljua, parkua, rääkyä.
    Esimerkiksi: Kirkua kauhusta. Älä kiru! Korkealla kirkuvat haukat.

Katso myös: läpitunkevasti, ilkeästi, kirkaista, rääkyä

Taivutus

1. inf. kirkua, akt. ind. prees., yks. 1. kirun, akt. ind. imperf., yks. 3. kirkui, akt. kond. prees., yks. 3. kirkuisi, monikossa: akt. imperat. prees., yks. 3. kirkukoon, monikossa: akt. 2. partis. kirkunut, monikossa: pass. imperf. kiruttiin.

Synonyymisanakirja

kirkua

  1. huutaa, kiljua, huudella, parahtaa, kiljaista, rääkyä.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Käännökset

englanti scream
mew
shriek
wawl
ranska crier
saksa schreien, jauchzen, juchzen, jubeln, jubilieren, frohlocken, johlen
kreikka φωνάζω, ουρλιάζω
unkari visít, sikít
italia gridare, sbraitare, urlare
romania țipa, striga, urla
venäjä крича́ть
ruotsi skrika
puola piać z zachwytu impf

Riimisanakirja

kirkua rimmaa näiden kanssa:

parkua, nurkua

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

kirkontorni, kirkossakävijä, kirkossakäynti, kirkua, kirkuna, kirkuva

Vastaukset Vastaukset.fi:ssä

Kirkua sanan taivutus ?

Kysymykset Vastaukset.fi:ssä

Kirkua sanan taivutus ?
Miten taipuu kirkua-verbi ?


Ehdota määritelmää

Keskustelu

verbin taivutuksessa mainitaan genetiivi ym substantiivien sijamuodot, verbinä kirkua ei niissä taivu, vaan persoona-ja aikamuodoissa nimetön 21.10.2012

Kuka tätä ylläpitää? Hankkikaa suomen kielen koulutus! Kyllä jo yläkouluikäiset tietävät, että verbit taipuvat persoona- ja aikamuodoissa eikä sijamuodoissa, joita mm. genetiivi, partitiivi ja illatiivi ovat. nimetön 20.12.2012