kimaltelu
substantiivi
-
valon välkkymisen tai kirkkaan heijastumisen ilmentymä
Timanttien kimaltelu oli häikäisevää.
Taivutus
yks. nom. kimaltelu, yks. gen. kimaltelun, yks. part. kimaltelua, yks. ill. kimalteluun, mon. gen. kimaltelujen kimalteluiden kimalteluitten, mon. part. kimalteluja kimalteluita, mon. ill. kimalteluihin.
kimaltelu
substantiivi
Esimerkit
Veden kimaltelu rannalla oli rauhoittavaa.
Hänen silmänsä kimaltelivat onnesta.
Joen pinnalla oli kimaltelua auringonpaisteessa.
Käännökset
Valitse kieli▼
afrikaansalbaniaarabiabulgariaenglantiespanjagaliciaHaitian Creolehepreahindihollantiiiriindonesiaislantiitaliajapanijiddiškatalaanikiinakoreakreikkakroatiakymrilatvialiettuamakedoniamalaijimaltanorjapersiaportugalipuolaranskaromaniaruotsisaksaserbiaslovakiasloveniaswahilitagalogtanskathaitsekkiturkkiukrainaunkarivalkovenäjävenäjävietnamviro
englanti |
iridescence coruscation |
Läheisiä sanoja
kimallus, kimaltaa, kimalteinen, kimaltelu, kimara, kimbri