kettu
[ˈke̞t̪ːu]
Koiran sukuinen hoikka, tuuheahäntäinen, tavallinen, tavallisesti punaruskea peto
sen turkis.
Esimerkiksi: Sini-, hopeakettu. Upea turkislakki kettua. Kuvakielessä, kuvallisesti, kielikuva: ovelasta, viekkaasta ihmisestä.
Esimerkiksi: Viekas kuin kettu. Oikea kettu miehekseen. Hän on näissä asioissa vanha kettu kokenut ja taitava.
Sanan alkuperä
baltialainen (latvia, liettua, muinaispreussi); sukulaissanat muinaispreussi katto (kissa). Englanniksi fox
Katso myös: repolainen, tarhakettu, punakettu, tarhata, hopeakettu
Taivutus
yks. nom. kettu, yks. gen. ketun, yks. part. kettua, yks. ill. kettuun, mon. gen. kettujen, mon. part. kettuja, mon. ill. kettuihin.
Synonyymisanakirja
kettu
Vulpes vulpes.
Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä
Käännökset
| englanti |
Vulpecula fox red fox |
| ranska | renard roux (m) |
| saksa | Rotfuchs (m) |
| puola | lis rudy (m)-an |
| venäjä | ры́жая лиси́ца (f) |
| ruotsi | rödräv, räv |
Sanonnat
"Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista."
"Happamia, sanoi kettu pihlajan marjoista."
"Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista."
"Hyvä kettu ei koskaan syö naapurin kanoja."
"Jokainen kettu kantaa häntäänsä omalla tavallaan (Ranskalainen)."
Riimisanakirja
kettu rimmaa näiden kanssa:
hopeakettu, tarhakettu, platinakettu, punakettu, napakettu, sinikettu, yhteenlaskettu, kehäkettu
Läheisiä sanoja
ketterästi, kettinki, ketto, kettu, kettufarmi, kettujahti