kelkka
substantiivi
-
liukuväline laskemista varten
Hän laski mäkeä kelkalla.
Taivutus
yks. nom. kelkka, yks. gen. kelkan, yks. part. kelkkaa, yks. ill. kelkkaan, mon. gen. kelkkojen kelkkain, mon. part. kelkkoja, mon. ill. kelkkoihin.
kelkka
substantiivi
-
talvella lumella tai jäällä jalasten varassa liikkuva laite
-
(urheilu) kolmessa kelkkailulajissa käytettävät kelkat
-
kiskolla liikkuva koneenosa, kuten CD-aseman ulos työntyvä osa
Etymologia
Alun perin germaaninen lainasana, mahdollisesti kantagermaanin sanasta *kelkan. Kelkka tarkoittaa liukuvälinettä, jota käytetään erityisesti lumella.
germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat viro kelk, pohjoissaame gielka, ruotsi kälke. Englanniksi sled
Katso myös: mahakelkka, moottorikelkka, suksikelkka, ohjaskelkka, vesikelkka
Esimerkit
Lapset rakensivat lumikelkan.
Kelkka liukui alas mäkeä nopeasti.
Kelkka jäi jumiin syvään lumeen.
Käännökset
| englanti |
luge tray sled, sledge, sleigh |
| ruotsi | kälke, släde, pulka |
| ranska | traîneau (m), luge (f) |
| saksa | Schlitten |
| kreikka | έλκηθρο |
| unkari | szán, szánkó |
| italia | slitta (f) |
| latina | trahea (f) |
| puola | sanie (f)-p, sanki (f)-p |
| romania | sanie (f) |
| venäjä | са́ни (m)-p, са́нки (f)-p, сала́зки (f)-p, на́рты (f)-p qualifier drawn by dogs or reindeer |
Slangisanakirja
-
stigailee: kelkkailla
-
tseli : Tselillä mentii Hämiksen yli … ei me fiudeja pelätty.
Riimisanakirja
kelkka rimmaa näiden kanssa:
mahakelkka, napakelkka, purjekelkka, moottorikelkka, vesikelkka, suksikelkka, rattikelkka, maalarinkelkka, ohjaskelkka
Läheisiä sanoja
keljusti, keljuttaa, keljuus, kelkka, kelkkailija, kelkkailla