keli

keli

substantiivi

  1. tien, ladun tai muun kulkuväylän säästä riippuva kulkukelpoisuus

  2. arkikieltä sää

Sanan alkuperä

baltialainen (latvia, liettua, muinaispreussi); sukulaissanat karjala keli, liettua kelias. Englanniksi road

Katso myös: jääkeli, pääkallokeli, kurakeli, hankikeli, iljanteinen

Synonyymisanakirja

keli

  1. sää, säätila, ilma, sää.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Sanonnat

"Hevose ollessa ja keli aikaa."

"Keli se o, joka kuorman vetää eikä hevonen."

Riimisanakirja

keli rimmaa näiden kanssa:

kaakeli, seinäkaakeli, saakeli, suojakeli, loskakeli, nuoskakeli, nollakeli, rapakeli, kurakeli

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

kelata, kelaus, kelautua, keli, keliaakikko, keliakia

Ehdota määritelmää

Keskustelu

keli ei ole sää nimetön 17.7.2015