kantautua

verbi

[ˈkɑntɑutuɑ(ʔ)]

  1. Kuulua, kantaa

  2. kulkeutua, levitä.
    Esimerkiksi: Kellojen ääni kantautui kauas. Hänen maineensa on kantautunut laajalle. Tietooni on kantautunut, että - -. Hiekkaa kantautuu [tavallisemmin: kulkeutuu] jaloissa sisälle.

Katso myös: kiiriä


Taivutus

1. inf. kantautua, akt. ind. prees., yks. 1. kantaudun, akt. ind. imperf., yks. 3. kantautui, akt. kond. prees., yks. 3. kantautuisi, akt. imperat. prees., yks. 3. kantautukoon, akt. 2. partis. kantautunut, pass. imperf. kantauduttiin.

Synonyymisanakirja

kantautua

  1. hengittää ulos, levitä, levittää, päästää ulos, kantautua jostakin, kulkeutua jostakin, levitä jostakin, säteillä jostakin, kantaa, kantaa, ajautua, kulkeutua.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Käännökset

englanti emanate
carry
ranska émaner
saksa ausstrahlen
kreikka πηγάζω
italia emanare
ruotsi härröra, utgå, emanera

Riimisanakirja

kantautua rimmaa näiden kanssa:

  1. latautua, ratautua, ahtautua, suhtautua, riitautua, uskaltautua, sukeltautua, kultautua, multautua, antautua

Lisää riimejä

Kysymykset Vastaukset.fi:ssä

Mitä tarkoittaa kantautua?



Läheisiä sanoja

kantata
kantatie
kantatila
kantautua
kantavartalo
kantavierre