kansankieli

kansankieli

substantiivi

  1. kielen puhuttu, arkinen muoto, erotuksena normitetusta yleiskielestä tai kirjakielestä; arkikieli, puhekieli

Synonyymisanakirja

kansankieli

  1. puhekieli, arkikieli.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

"Mutta väärin oli sanoa, ettei se muka olisi ajatellut tämän kansakunnan muodostamista valtioksi, jossa kansankieli olisi astunut ruotsinkielen tilalle ja tunkenut sen tieltään."

Riimisanakirja

kansankieli rimmaa näiden kanssa:

vaa'ankieli, maailmankieli, koirankieli, palkeenkieli, käärmeenkieli, lapsenkieli, lastenkieli, äidinkieli, ruumiinkieli

Lisää riimejä

Ehdota määritelmää

Keskustelu