kallo

[ˈkɑlːo]

  1. Selkärankaisten pään luusto

  2. pääkoppa, -kuori

  3. puhekieltä pää.
    Esimerkiksi: Pitkä kallo. Ihmisen, hauen kallo. Kallon luut. Arkikielessä, arkikielinen
    Esimerkiksi: Kolauttaa jotakuta kalloon. Ampui kuulan kalloonsa.

  4. kuvakielessä, kuvallisesti, kielikuva: puhekieltä ymmärryksestä: "pää".
    Esimerkiksi: Hänellä on kova kallo hän on huono-oppinen. Yritti ajaa matematiikkaa poikien kalloon. Se ei mahdu kallooni en ymmärrä, usko sitä.

Sanan alkuperä

skallo, germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat viro kolju, pohjoissaame gallu, ruotsi skalle. Englanniksi skull

Katso myös: kranio-, pääkoppa, pääluu, kallollinen, Warkanyn oireyhtymä


Taivutus

yks. nom. kallo, yks. gen. kallon, yks. part. kalloa, yks. ill. kalloon, mon. gen. kallojen, mon. part. kalloja, mon. ill. kalloihin.

Synonyymisanakirja

kallo

  1. pääkallo.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Käännökset

englanti caput
dome
skull
cranium
ranska crâne (m)
saksa Schädel (m), Kranium

Slangisanakirja

Sanonnat

"Kun illalla pullo kallistuu niin aamulla kallo pullistuu."

"Vahinko ei tule kallo keulassa."

Riimisanakirja

kallo rimmaa näiden kanssa:

  1. pääkallo

Lisää riimejä




Läheisiä sanoja

kallistus
kallistuskulma
kallistuvakorinen
kallo
kallokuva
kallollinen