kaiku
substantiivi
-
ääni, joka heijastuu takaisin pinnasta ja kuullaan uudelleen
Voit kuulla kaikun, jos huudat vuoren laella.
Taivutus
yks. nom. kaiku, yks. gen. kaiun, yks. part. kaikua, yks. ill. kaikuun, mon. gen. kaikujen, mon. part. kaikuja, mon. ill. kaikuihin.
kaiku
-
akustiikka|fysiikka äänen tai sähkömagneettisen säteilyn heijastuma
-
arkikieltä kaikuluotain
Etymologia
Alun perin kantasuomesta, liittyy käsitteeseen äänen toistumisesta.
Katso myös: radiologia, santarmi, kuvantaa, kiiriä, kartoitin
Liittyvät sanat: tutka
Esimerkit
Vuoren kaiku vastasi huutoomme.
Huoneessa oli voimakas kaiku.
Laulu kantautui kaikuineen koko saliin.
Käännökset
englanti |
re-echo replication, sound reflection echo |
ranska | echo (m), réflexion (f), répercussion (f), écho (m) |
saksa | Hall (m), Nachhall (m), Widerhall (m), Widerklang (m), Nachhallen, Widerschallen, Zurückschallen, Widerschein (m), Zurückwerfen, Zurückstrahlen, Zurückwurf (m), Widerspiegelung (f), Nachwirkung (f), Echo |
venäjä | отраже́ние, ревербера́ция (f), о́тзвук (m), э́хо, отголо́сок (m) |
hollanti | weerkaatsing, repercussie |
kreikka | ηχώ (f) |
unkari | visszhang |
italia | eco (f) |
latina | imāgo vox vōcis (f) |
puola | echo |
romania | ecou |
ruotsi | eko, genljud |
Sanonnat
"Liitto limppihin litistä, pistä kaiku kainalohin, pellon höystöksi levitä."
Läheisiä sanoja
kaikkivoipa, kaikkivoipuus, kaikota, kaiku, kaikua, kaikuisa