kaiku

substantiivi

  1. ääni, joka heijastuu takaisin pinnasta ja kuullaan uudelleen

    Voit kuulla kaikun, jos huudat vuoren laella.
Taivutus

yks. nom. kaiku, yks. gen. kaiun, yks. part. kaikua, yks. ill. kaikuun, mon. gen. kaikujen, mon. part. kaikuja, mon. ill. kaikuihin.

kaiku

  1. akustiikka|fysiikka äänen tai sähkömagneettisen säteilyn heijastuma

  2. arkikieltä kaikuluotain

Etymologia

Alun perin kantasuomesta, liittyy käsitteeseen äänen toistumisesta.

Katso myös: radiologia, santarmi, kuvantaa, kiiriä, kartoitin

Liittyvät sanat: tutka

Synonyymisanakirja

kaiku

  1. heijastus, kajahtelu, kaiunta.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Vuoren kaiku vastasi huutoomme.
Huoneessa oli voimakas kaiku.
Laulu kantautui kaikuineen koko saliin.

Sanonnat

"Liitto limppihin litistä, pistä kaiku kainalohin, pellon höystöksi levitä."

Riimisanakirja

kaiku rimmaa näiden kanssa:

vastakaiku, jälkikaiku

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

kaikkivoipa, kaikkivoipuus, kaikota, kaiku, kaikua, kaikuisa