kaarna
kaarna
-
puun uloin kerros; sen kuori, erit. iäkkään männyn paksu kuori
Sanan alkuperä
baltialainen (latvia, liettua, muinaispreussi); sukulaissanat Ltv karna. Englanniksi bark, peel
Katso myös: kilpikaarna
Käännökset
| englanti |
bark |
| ranska | écorce (f) |
| saksa | Borke (f) qualifier if thicker, Rinde (f) qualifier if thinner |
| kreikka | φλοιός (m) |
| unkari | kéreg |
| italia | corteccia (f), scorza (f) (dialect) |
| latina | cortex (m) (f) |
| puola | kora (f) |
| romania | scoarță |
| venäjä | кора́ (f) |
| ruotsi | bark |
Sitaatit
"Sopii sopii, aina epäillä sopii, mutta tankki se on siitä huolimatta. Mutta kas, kas kun tulee marjoja. Niin on kukkasta että. (kaarna)"
"Koitetaanpas uudelleen, vänrikki, kyllä se siitä lähtee! (kaarna)"
"Sanokaa mitä sanotte. Tankki se on. Piru. (kaarna)"
"No mikäs täällä Mitäs minä näenkään Nythän te olette vallan erehtyneet, pojat. Aijaijaijai pojat, eihän sotaa tällä tavalla käydä, eeei. Eihän tämmöisestä sodasta tule niin mitään. Mennäänpäs tuon suon yli että heilahtaa. (kaarna)"
"Hakkaa päälle, Pohjan Poika! (kaarna, Kariluoto)"
" Antaahan tyttö, jos se äitiinsä tulee, ja jos se taas isäänsä tulee, niin suorastaan pyytää. (kaarna)"
Läheisiä sanoja
kaarituki, kaarituli, kaariviiva, kaarna, kaarnakuoriainen, kaarnalaiva