imperatiivi

1. (taivutus: imperatiivi/a, -ssa ja niin edelleen) kielitiede käskyä tai toivomusta ilmaiseva verbin tapaluokka, käskytapa (esim. muodot ota, tapahtukoon, lähtekää ).

Katso myös: imperatiivinen, optatiivi, käskytapa, modus, ei

Taivutus

yks. nom. imperatiivi, yks. gen. imperatiivin, yks. part. imperatiivia, yks. ill. imperatiiviin, mon. gen. imperatiivien, mon. part. imperatiiveja, mon. ill. imperatiiveihin.

Synonyymisanakirja

imperatiivi

1. imperatiivimuoto, käskymuoto, käskytapa.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Käännökset

Riimisanakirja

imperatiivi rimmaa näiden kanssa:

datiivi, sedatiivi, negatiivi, värinegatiivi, predikatiivi, indikatiivi, sikkatiivi, ablatiivi, elatiivi, allatiivi

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

immyt, impata, impedanssi, imperatiivi, imperfekti, imperialismi