imperatiivi

  1. (taivutus: imperatiivi/a, -ssa ja niin edelleen) kielitiede käskyä tai toivomusta ilmaiseva verbin tapaluokka, käskytapa (esim. muodot ota, tapahtukoon, lähtekää ).

Katso myös: imperatiivinen, optatiivi, käskytapa, modus, ei

Taivutus

yks. nom. imperatiivi, yks. gen. imperatiivin, yks. part. imperatiivia, yks. ill. imperatiiviin, monikossa: mon. gen. imperatiivien, monikossa: mon. part. imperatiiveja, monikossa: mon. ill. imperatiiveihin.

Synonyymisanakirja

imperatiivi

  1. imperatiivimuoto, käskymuoto, käskytapa.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Käännökset

englanti imperative

Riimisanakirja

imperatiivi rimmaa näiden kanssa:

datiivi, sedatiivi, negatiivi, värinegatiivi, predikatiivi, indikatiivi, sikkatiivi, ablatiivi, elatiivi, allatiivi

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

immyt, impata, impedanssi, imperatiivi, imperfekti, imperialismi


Ehdota määritelmää