humaus

  1. (rinnastetaan humahdus) humahtava ääni tai liike.
    Esimerkiksi: Tuulen humaus. Kaikki tapahtui yhdessä humauksessa.

Katso myös: humahdus, huraus

Taivutus

yks. nom. humaus, yks. gen. humauksen, yks. part. humausta, yks. ill. humaukseen, mon. gen. humausten humauksien, mon. part. humauksia, mon. ill. humauksiin.

Käännökset

Esimerkit

"Tämä tapahtui aina kun neidit rupesivat kertomaan nuoruutensa päivistä, kehuen entistä suurta kauneuttansa ja kuinka muka heidän astuessaan sisälle johonkin tanssisaliin kävi läsnäolijoissa kuin humaus: "Wöllerin neidit!" Syntyi juhlallinen äänettömyys, muodostui kujanne, ja he muka astuivat saliin kavaljeerien ympäröiminä, jotka kilvan pyysivät heitä tanssiin, ja onnelliseksi tunsi itsensä se, ketä he suvaitsivat huomata."

"Ja kun Clas, yllään valkoinen ja kultainen messukaapu, astui alttarille, kävi uteliaisuuden humaus yli kirkon ja ihmiset kurkottivat päitänsä, sillä hänen laulajanmaineensa oli suuri."

"Ja kun hän sitten, pehmeästi aaltoileva vaalea tukka koholle pöyhennettynä, paksut kulmakarvat tummina, kuningattaren komeissa helyissä astui näyttämölle rakastuneen ritarin eteen, kävi ihastuksen humaus läpi Arkadian katsomon."

Riimisanakirja

humaus rimmaa näiden kanssa:

saumaus, kuumasaumaus, kumaus, huumaus, tuumaus

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

humanitaarinen, humanitäärinen, humanoidi, humaus, humauttaa, humina