hallusta
verbi
hallusta
adverbi
-
(+ genetiivi) jonkun tai jonkin omistuksesta tai käytöstä
-
(+ genetiivi) adverbi, joka kuvaa genetiiviattribuuttinsa tulemista jonkun tai jonkin huolehdinnasta
Esimerkkejä hallusta sanan käytöstä:
Sain kirjan hänen 'hallusta'an.
Otin testamentin asianajajan 'hallusta'.
Katso myös: kulkea
Käännökset
| englanti |
puhekieltä from sb's possession. |
Sitaatit
"Bäckmanin blogissa puolustan Venäjän erikoisjoukkojen oikeutta - jos niin tahtoo - vapauttaa Rimma Tampereelta poliisin hallusta, koska tämän voidaan katsoa olevan vain vastavuoroinen askel sitä linjaa, jonka Suomen ulkoministeri Aleksander Stubb on siunannut: mainittu ministeri ei näet ilmaise kunnioitusta diplomaattisia periaatteita kohtaan, vaan pitää suojeltavana, jos suomalainen diplomaatti tukee rikoksen suorittamista Venäjällä. Nyt on samasta jatkumosta toisinpäin: mainittu Rimma-äiti ja hänen Anton-lapsensa ovat joutunet Suomessa tilanteeseen, jossa Stubbin valitsemalla tiellä on luonnollista, että nämä henkilöt voidaan vastavuoroisesti vapauttaa Suomesta. En tietenkään ole varma siitä, että Venäjä valitsisi yhtä primitiivisen menettelyn kuin Suomi on valmis tekemään."
Riimisanakirja
hallusta rimmaa näiden kanssa:
alusta, istuma-alusta, turvealusta, sepelialusta, jalusta, mannermaajalusta, kivijalusta, mannerjalusta, maalausjalusta, leuanalusta
Läheisiä sanoja
hallussa, hallussapito, hallussapitolupa, hallusta, halma, halme