optatiivi

  1. verbin tapaluokka, joka esittää tekemisen tai olemisen toivottuna. Vrt. imperatiivi. Suomen sellaisia muotoja kuin "ollos" ja "tullos" on joskus sanottu optatiivisiksi.

optatiivi

substantiivi

  1. kielitiede optatiivitapaluokka ns. toinen imperatiivi, imperatiivista kohteliaampi käskymuoto, josta käytetään nykysuomessa yksikön ja monikon kolmannessa persoonassa, passiivissa ja kieltomuodoissa. Joissain vanhoissa kieliopeissa on annettu kaikki taivutusmuodot, myös yksikön 1. persoona. Esim. Eurénin mukaan seuraavassa listassa on annettu kutoa-verbin preesensin optatiivit ('Myönteinen' Kielteinen):

Liittyvät sanat: ollos

Synonyymisanakirja: optatiivi

optatiivi

  1. tapaluokka, modus, moodi.

Katso synonyymisanakirja

Riimisanakirja: optatiivi

optatiivi rimmaa näiden kanssa:

  1. datiivi, sedatiivi, negatiivi, värinegatiivi, predikatiivi, indikatiivi, sikkatiivi, ablatiivi, elatiivi, allatiivi...

Katso riimisanakirja

Käännökset: optatiivi

optatiivi englanniksi

optative, optative mood

Kommentit

Läheisiä sanoja

oppositioasenne
oppositiopolitiikka
oppositiopuolue
oppositioryhmä
optiikka
optikko