indikatiivi

indikatiivi

substantiivi

  1. kielitiede yleisin tapaluokka, jolla ei ole erityistä tunnistetta. Suomen kielessä indikatiivi ilmaisee toiminnan todelliseksi.

Esimerkkejä indikatiivi sanan käytöstä:

"Kudon" on kutoa-verbin indikatiivin ensimmäisen persoonan preesens.

Katso myös: indikatiivinen, tositapa, modus

Liittyvät sanat: potentiaali , konditionaali , imperatiivi , eventiivi , indikatiivinen

Synonyymisanakirja

indikatiivi

  1. tositapa, yleismodus.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Riimisanakirja

indikatiivi rimmaa näiden kanssa:

datiivi, sedatiivi, negatiivi, värinegatiivi, predikatiivi, sikkatiivi, ablatiivi, elatiivi, allatiivi

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

indiisi, indikaatio, indikaattori, indikatiivi, indikoida, indisio

Ehdota määritelmää