äänen

substantiivi

1. Ääni tarkoittaa kuultavaa tai havaittavaa värähtelyä, joka syntyy esimerkiksi äänilähteestä ja välittyy ilman tai muun aineen kautta.

   Äänen kuuleminen on tärkeä osa ihmisen kommunikaatiota.

Synonyymisanakirja

äänen

1. akustinen ilmiö.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Mitä tarkoittaa

Ääni on fysikaalinen ilmiö, joka syntyy, kun aineen osaset värähtelevät. Ääni voi kulkea eri välineissä, kuten ilmassa, vedessä tai kiinteissä aineissa. Ihmisen korva havaitsee ääniä, ja ne voivat olla melodisia, rytmisia tai puhetta. Äänet voivat myös liittyä moniin eri ilmiöihin, kuten musiikkiin, eläinten kommunikointiin tai teknologisiin laitteisiin. Äänitaajuuksia mitataan hertseinä (Hz), ja ne voivat vaihdella matalista bassosävyistä korkeisiin diskanttisävyihin.

Käännökset

Slangisanakirja

• stydäri: äänenvahvistin

Sanonnat

"Johan vaihtoi äänen kellossa."

"Johan vaihtui ääni kellossa, sanoi Manne kun vaihtoi äänen kellossa."

"Kun kuulet kuovin äänen keväällä, älä enää mene jäälle."

"Kun kuulet kurjen äänen, älä mene lammen jäälle (jää on silloin niin heikkoa ettei kestä kävellä)."

Riimisanakirja

äänen rimmaa näiden kanssa:

suklaa-, valkea-, mega-, giga-, haja-, laaka-, raaka-, taka-, deka-, seka-

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

äänekkyys, äänekkäästi, äänekäs, äänellinen, ääneneriste, ääneneristys