yliote

substantiivi

  1. Voittoisa tai hallitseva asema jonkun yli.

    Kilpailija sai yliotteen vastustajastaan viimeisessä erässä.
Taivutus

yks. nom. yliote, yks. gen. yliotteen, yks. part. yliotetta, yks. ill. yliotteeseen, mon. gen. yliotteiden yliotteitten, mon. part. yliotteita, mon. ill. yliotteisiin yliotteihin.

yliote

substantiivi

  1. hallitseva asema, erityisesti jossakin kamppailussa

Synonyymisanakirja

yliote

  1. etu, etulyöntiasema, edullinen asema.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Pelaaja sai yliotteen vastustajasta.
Hän menetti yliotteen keskustelussa.
Yliote on tärkeä kamppailulajissa.

Riimisanakirja

yliote rimmaa näiden kanssa:

peliote, tiliote

Lisää riimejä