vokaalisointu

  1. kielitiede ilmiö joka aiheuttaa jäljempänä sanassa olevien vokaalien valikoitumisen ensitavun vokaali(e)n laadun perusteella.

Taivutus

yks. nom. vokaalisointu, yks. gen. vokaalisoinnun, yks. part. vokaalisointua, yks. ill. vokaalisointuun, mon. gen. vokaalisointujen, mon. part. vokaalisointuja, mon. ill. vokaalisointuihin.

Synonyymisanakirja

vokaalisointu

  1. assonanssi.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Käännökset

englanti vowel rhyme
ranska harmonie vocalique
saksa Vokalharmonie (f)
kreikka φωνηεντική αρμονία
unkari magánhangzó-harmónia
italia armonia vocalica
puola harmonia samogłosek
romania armonie vocalică
venäjä сингармони́зм (m)
ruotsi vokalharmoni

Riimisanakirja

vokaalisointu rimmaa näiden kanssa:

sointu, riitasointu, nelisointu, mollisointu, kolmisointu, duurisointu, murtosointu, perussointu, alkusointu

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

voivutus, vokaali, vokaalimusiikki, vokaalisointu, vokaalivartalo, vokalisti

Kysymykset Vastaukset.fi:ssä

Mitä tarkoittaa vokaalisointu?