vokaalisointu

  1. kielitiede ilmiö joka aiheuttaa jäljempänä sanassa olevien vokaalien valikoitumisen ensitavun vokaali(e)n laadun perusteella.

Taivutus

yks. nom. vokaalisointu, yks. gen. vokaalisoinnun, yks. part. vokaalisointua, yks. ill. vokaalisointuun, monikossa: mon. gen. vokaalisointujen, monikossa: mon. part. vokaalisointuja, monikossa: mon. ill. vokaalisointuihin.

Synonyymisanakirja

vokaalisointu

  1. assonanssi.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Käännökset

englanti vowel rhyme
ranska harmonie vocalique
saksa Vokalharmonie (f)
kreikka φωνηεντική αρμονία
unkari magánhangzó-harmónia
italia armonia vocalica
puola harmonia samogłosek
romania armonie vocalică
venäjä сингармони́зм (m)
ruotsi vokalharmoni

Riimisanakirja

vokaalisointu rimmaa näiden kanssa:

sointu, riitasointu, nelisointu, mollisointu, kolmisointu, duurisointu, murtosointu, perussointu, alkusointu

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

voivutus, vokaali, vokaalimusiikki, vokaalisointu, vokaalivartalo, vokalisti

Kysymykset Vastaukset.fi:ssä

Mitä tarkoittaa vokaalisointu ?


Ehdota määritelmää