tuono
substantiivi
-
Ääni, joka syntyy ukkosen aikana, kun salama kuumentaa ilmaa ja aiheuttaa sen laajenemisen nopeasti.
Ukkosen jälkeen kuului kova tuono, joka sai meidät pelästymään.
Mitä tarkoittaa
Tuono on ilmakehässä syntyvä ääni, joka seuraa salamaa. Se syntyy, kun salama kuumentaa ilmaa äkillisesti, jolloin ilma laajenee nopeasti ja aiheuttaa äänen. Tuono voi vaihdella voimakkuudeltaan ja kestoltaan, ja se voi kuulua eri tavoin riippuen etäisyydestä ukkosen keskipisteeseen. Tuonoa kutsutaan myös nimellä 'ukkosen ääni' ja se on usein jaoteltu erilaisiin muotoihin, kuten 'kova tuono' tai 'kaukainen tuono', jotka kuvaavat äänen voimakkuutta ja etäisyyttä.
Käännökset
| englanti |
thunder puhekieltä a loud roaring noise; thunder, rumble 1321, w:Dante Alighieri|Dante Alighieri, w:Paradiso (Dante)|La divina commedia: Paradiso, Le Monnier (2002), Canto XXI, p. 390 vv. 139-142: (inflection of) |
Läheisiä sanoja
tuonnimpaa, tuonnimpana, tuonnoin, tuonnoinen, tuonpuoleinen, tuontapainen