tunnustin

substantiivi

1. laite tai väline, joka tunnistaa tai havaitsee jotain

   Palovaroitin toimii myös savutunnustimena.

Taivutus

yks. nom. tunnustin, yks. gen. tunnustimen, yks. part. tunnustinta, yks. ill. tunnustimeen, mon. gen. tunnustimien tunnustinten, mon. part. tunnustimia, mon. ill. tunnustimiin.

Etymologia

'Tunnustin' on johdettu verbi 'tunnustaa' ja suffiksista '-in'.

Synonyymisanakirja

tunnustin

1. konfessioni, myöntävä.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Hän käytti valedetektoria eli tunnustinta.
Tunnustin osoitti syyllisyyden.
Tietokoneeseen on kytketty tunnustin.

Käännökset

Riimisanakirja

tunnustin rimmaa näiden kanssa:

kannustin, rinnustin

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

tunnustelija, tunnustella, tunnustelu, tunnustin, tunnustuksellinen, tunnustuksellisesti