tukka

tukka

substantiivi

  1. hiusten muodostama karvapeite päässä, hiusten kokonaisuus

  2. slangia häpykarvoitus

Esimerkkejä tukka sanan käytöstä:

Tukka muodostuu hiuksista samoin kuin metsä puista.

Sillä tyypillä oli tummat hiukset mutta oranssi tukka.

Sanan alkuperä

sukulaissanat karjala tukku. Englanniksi hair

Katso myös: otsatukka, rasvaletti, kihara, säkkärä, jännästi

Liittyvät sanat: kuontalo

Synonyymisanakirja

tukka

  1. karvoitus, hiukset.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Slangisanakirja

  • beena: tukka / hiukset

  • frisyyri: tukka / kampaus

  • kananperse: tukkatyyli : Sun fledasha on ku kananperse.

  • letti: tukka / hiukset : Letti ei saanu kasvaa korvien päälle.

  • tukka putkella: pitää kiirettä / kiirehtiä : Mä oon juossu koko päivän ihan tukka putkella.

Sanonnat

"Ei tukka ja järki pysy samasa päässä."

"Eivät järki ja tukka viihdy samassa päässä."

"Ihminen voi olla runoilija vaikka hänellä olisi lyhyt tukka Hän voi olla runoilija ja silti maksaa vuokransa Hän voi olla runoilija ja vieläpä rakastaa vaimoaan."

"Järki ja tukka ei pysy samassa päässä."

"Järki ja tukka eivät viihdy samassa päässä."

Riimisanakirja

tukka rimmaa näiden kanssa:

nahkatukka, poikatukka, polkkatukka, niskatukka, tummatukka, liinatukka, punatukka, patukka, suklaapatukka

Lisää riimejä

Ehdota määritelmää