toru
substantiivi
-
moite tai nuhde
Sai torun opettajalta, kun hän ei tehnyt läksyjään.
-
Torumiset, nuhteet
Esimerkit
Äiti torui lasta huolimattomuudesta.
Opettaja torui oppilaita melusta.
On tärkeää torua hellästi
Etymologia
Johdettu verbistä 'torua', alkuperä mahdollisesti suomalais-ugrilainen.
Käännökset
| englanti |
wig |
Slangisanakirja
-
pajattaa: torua herkeämättä / "nalkuttaa" : En mä edes kuullu, mitä se muija pajatti.
-
sapiska: toru / moite : Mä sain sapiskaa ku mä en ollu ajoissa himassa
Riimisanakirja
toru rimmaa näiden kanssa:
koru, hopeakoru, kaulakoru, rihkamakoru, platinakoru, kultakoru, rintakoru, korvakoru, kameekoru, rannekoru
Läheisiä sanoja