tarha

substantiivi

  1. alue, jossa kasvatetaan kasveja tai eläimiä

    Kiersimme suuren eläintarhan.
Taivutus

yks. nom. tarha, yks. gen. tarhan, yks. part. tarhaa, yks. ill. tarhaan, mon. gen. tarhojen tarhain, mon. part. tarhoja, mon. ill. tarhoihin.

tarha

substantiivi

  1. tavallisesti aidalla ympäristöstä erotettu alue

  2. viljelyyn tai eläinten kasvatukseen ja hoitoon erotettu alue; viljelmä

  3. lastentarha, päiväkoti

Etymologia

Muinaisgermaaninen lainasana, alkuperäinen merkitys liittyy aidattuun alueeseen.

darza, baltialainen (latvia, liettua, muinaispreussi); sukulaissanat viro tara, liettua darzas. Englanniksi hurdle

Katso myös: humalisto, karjatarha, kettutarha, mehiläistarha, turkistarha

Liittyvät sanat: tarhaaja , tarhata , tarhaus , tarhuri

Synonyymisanakirja

tarha

  1. aitaus, lastentarha, esikoulu, päiväkoti.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Lapset leikkivät tarhassa.
Tarha on täynnä eläimiä.
Kukkatarha on kauneimmillaan keväällä.

Slangisanakirja

  • tarhaemo: lastentarhanopettaja

Riimisanakirja

tarha rimmaa näiden kanssa:

karjatarha, sikatarha, kanatarha, omenatarha, koiratarha, lautatarha, minkkitarha, taimitarha, viinitarha

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

tarakka, taranteli, tarantella, tarha, tarhaaja, tarhaherne