sora-r

verbi

  1. [ -är] (suomen kielessä puhevikana pidettävä) kielen tyveä vastaan painuvan kitakielekkeen värähtelystä kurkussa syntyvä r-äänne.

Katso myös: sora, harjusora, karahdella, somero, rapautumissora

Taivutus

1. inf. sora-r, akt. ind. prees., yks. 1. sora-r, n, akt. ind. imperf., yks. 3. sora-r, ää, akt. kond. prees., yks. 3. sora-r, ään, monikossa: akt. imperat. prees., yks. 3. sora-r, ien, monikossa: akt. 2. partis. sora-r, iä, monikossa: pass. imperf. sora-r, iin.

Synonyymisanakirja

sora-r

  1. jäte, romu, roska, tähteet.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Käännökset

englanti puhekieltä burr, uvular "r" (gloss)

Läheisiä sanoja

sopusuhtaisuus, sopuvaalit, sora, sora-r, soraharju, sorahdella

Kysymykset Vastaukset.fi:ssä

Mitä tarkoittaa yrjö sora ?


Ehdota määritelmää