sijamuoto

sijamuoto

substantiivi

  1. kielitiede sija, yksi nominien taivutuskategorioista (muita ovat luku ja suku); käytetään myös muiden sanaluokkien, kuten adverbien ja verbien, nominaalimuodoille

Esimerkkejä sijamuoto sanan käytöstä:

'Sijamuoto', sija, on taivutuskategoria, jonka edustajilla ilmaistaan nominilausekkeiden erilaisia syntaktisia ja semanttisia suhteita lausumassa.

Katso myös: kaasus, keinonto, lokatiivi, kohdanto, eksessiivi

Synonyymisanakirja

sijamuoto

  1. sija, kaasus.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Riimisanakirja

sijamuoto rimmaa näiden kanssa:

sekamuoto, aikamuoto, sanamuoto, persoonamuoto, proosamuoto, toimintamuoto, hiontamuoto, kuntamuoto

Lisää riimejä

Ehdota määritelmää

Keskustelu