seuruu

substantiivi

1. Prosessi, jossa joku seuraa muita, erityisesti ryhmässä.

   Lintuparven seuruu taivaalla oli kaunis näky.

Taivutus

yks. nom. seuruu, yks. gen. seuruun, yks. part. seuruuta, yks. ill. seuruuseen, mon. gen. seuruiden seuruitten, mon. part. seuruita, mon. ill. seuruisiin seuruihin.

Katso myös: seuranta

Synonyymisanakirja

seuruu

1. kintereillä.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Käännökset

Esimerkit

Seuruu teki retken maalle.
Retkellä oli mukava seuruu.
Kokoonnuimme isolla seuruulla.

Riimisanakirja

seuruu rimmaa näiden kanssa:

keruu, aineksenkeruu, tiedonkeruu, kehruu, ptruu

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

seurustelujuoma, seurustelukumppani, seurustelusuhde, seuruu, seutu, seutukaava